Eliel Aspelin-Haapkylä (1847–1917) oli estetiikan ja nykyiskansain kirjallisuuden professori ja valtioneuvos. Päiväkirjat kertovat Aspelin-Haapkylän toiminnasta ja yhteistyöstä muiden vaikuttajien kanssa monilla kulttuurin ja yhteiskunnan aloilla ja kansallisissa hankkeissa. Ne ovat myös ajankuvaa vuosisadan vaihteen myllerryksistä: vuoden 1905 suurlakosta, eduskunnan perustamisesta, yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden voimaantulosta, toisesta venäläistämiskaudesta sekä poliittisista kiistoista suhtautumisessa venäläistämistoimiin.