Kalevalasta on tehty runomuotoisia käännöksiä, proosakäännöksiä, lyhennelmiä ja mukaelmia. Teosta on käännetty yli 60 kielelle. Verkkopalvelu sisältää 100 artikkelia Kalevalan kääntäjistä ja käännöksistä. Mukana on 27 käännöskieltä.

Kalevalan Aino on kommentoitu julkaisu Uuden Kalevalan 4. runon säkeistä 1–30. Julkaisu havainnollistaa Aino-runoa ja sen taustoja sekä Lönnrotin toimitusperiaatteita kansanrunoaineiston suhteen.

Avoin Kalevala avaa nykylukijalle kansalliseepoksen uudella tavalla: millaiseen maailmaan eepos syntyi, mikä on sen suhde kansanrunoihin, miten ymmärtää Kalevalan kieltä. Avoin Kalevala sisältää sananselityksiä, tieteellisiä kommentaareja ja laajempia kirjoituksia vuonna 1849 ilmestyneeseen Kalevalaan. Editiossa on kolme osaa, joista ensimmäiseen osaan kuuluvat runot 1−15 ja Lönnrotin esipuheet Uuteen ja Vanhaan (1835) Kalevalaan. Toinen osa sisältää vuoden 1849 Kalevalan runot 16–50. Kolmas osa täydentää edellisiä osia sananselityksillä ja kommentaareilla. Kaikki Kalevalan runot ja esipuheet ovat luettavissa painetun kirjan näköiskappaleena, tekstin transkriptioina ja käsikirjoituksen faksimilekuvina.

Ääniteatteri Iki-Turson kokoama runolaulukirja sisältää 50 runolaulusävelmää ja 48 runoa laulettavaksi yksin ja yhdessä. Kirja sisältää myös runolaulumitan oppaan. Sävelmien ja runojen tallennuspaikat ovat laajalta alueelta Vienan Karjalan Vuokkiniemestä Länsi-Uudenmaan Siuntioon ja Länsi-Inkerin Soikkolasta Lapin Kemiin.

Täällä voi kuunnella Kalevalaa laulettuna. Laulettu Kalevala -äänikirjahankkeessa äänitettiin Kalevalan 10 ensimmäistä runoa. Mukana on myös tiivistelmät esitettävistä runoista.

Kotimaisten kielten keskuksen sivuille on koottu Kalevalan merkityksiä ja kieltä avaavia tekstejä. Kotuksen annin lisäksi kooste sisältää muun muassa Yleisradion, Kalevalaseuran ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran materiaaleja.